MF 165 MultiPower

Polttopuiden pilkkominen kirveellä maastossa ja uusia kuitenkin jo kokeiltuja vinkkejä.
Hirsipöytäprojekti

Olin aina nuorena yrittänyt pysyä erossa puunkäsittelyn eri vaiheista, kun niitä ammattimiehiä tuntui löytyvän ennenaikaan ainakin kyläbaareissa, kuten "kanskans" kirvesmiehiä. Mutta pitäähän näitäkin juttuja kokeilla. Tietysti konsultoin eli kyselen alan ammattilaisten neuvoja nettiä myöten, joilta saan tarvittaessa neuvoja.

Polttopuiden pilkkominen kirveellä maastossa ja uusia kuitenkin jo kokeiltuja vinkkejä

Tämän jutun tarkoituksena on vain antaa mahdollisia uusia ja toivottavasti oikeita ideoita polttopuun halkaisuun käsin varsinkin maastossa. Monille maaseudun kasvateille asiat ovat täysin selviä, mutta aina aina tulee uusia kirveen käyttäjiä vaikkapa huvilanomistajista. Ja toivottavasti tässä on jotain vinkkejä vanhoille parroillekkin.

Artikkelia on auttanut valmistumaan ja kommentoinut parikymmentä masinistipalstalaista http://www.masinistit.com eri puolilta Suomea, joista eräät ovat tehneet aikoinaan jopa ansaintamielessä käsin pilkkomista. Tässä ei nyt käsitellä kaikkia hienouksia, homman jatkokehittelyjä ja erikoiskirveitä, joista voi sitten lukea näistä ko. foorumilta enemmän.

Taustaa

Olen hakannut jo parikymmentä vuotta "metsäkelkalla" ja parireellä jopa myyntiin asti ja samalla polttopuut ainakin kolmeen savuun. Kun hakkaan metsiäni vain hoitotarkoituksessa valikoiden epäkypsät, haaroituneet tai kieroutuneet yksilöt pois, kirvellä pilkkominen on sitten monesti vaikeampi juttu. Toisekseen pilkottu puuvarasto on oltava metsässä, kun on vain minimaalisesti tilaa kotona polttopuille.

Puun oikea kaatoaika

Perinteisesti puut kaadetaan talvella ja pilkotaan ennen lumien sulamista. Tähän on monia käytännön ja tutkittuja syitä kuten: Puunajon helppous, parhaan toukokuun kuivatusajan hyväksikäyttö ja varsinkin koivun pilaantumisen estäminen.

Pätkiminen

Kokeilin monia eri tapoja sahaukseen n. 35cm pätkiin. Tein monena vuonna "jättiläisen" sahapukin, johon sopi rankoja ehkä irtokuution. Onhan se turvallista sahata siinä. Muutamana vuonna oli traktorivetoinen sirkkeli, mutta ei sekään ole nopea rangoille. Kokeilematta on jäänyt traktorivetoiset pilkekoneet, kun kuulema halvimmat ovat tosi hitaita. Periaatteena pitäisi olla se, että hanskanjälkiä jäisi puihin mahdollisimman vähäisen.

Lyhyemmät puut halkeavat sitten helpommin ja pienet halkaisemattomat kuivavat myös nopeammin.

Vuosien saatossa päädyin siihen, että ajan rangat melko hyvään kasaan siten, että toinen pääty on tasalla. Laitan kuitenkin ensiksi aluspuut poikittain alle, jos sattuisin ehtimään ja sahailemaan vasta kun lumet ovat sulaneet.

Leveää kasaa sahailtaessa pitää vetää laippaa hiukan kasaanpäin vinoon, jotta pilkeen pituus pysyisi aina samana ja saha sopisi sitten aina uuteen väliin. Ja tietysti niin päin, että terä on kasan puolella. Sahaa ei pidä ainakaan heti sammuttaa rundin jälkeen tai jättää tyhjäkierroksille, vaan hiukan vielä kaasutella. Tämä sen takia, että tyhjäkäynnillä kuuma moottori ei saa riittävästi voitelua niukasta bensiinin seassa olevasta öljystä.

Kuvassa kolmipölkky, Fiskarssin halkaisukirves, Lidlistä keskieurooppalainen "Paksu-Bertta", Husqvarnan nostopihdit, polyuretaanista tehdyt pitävät ja kastumattomat "Guide 158 PP PowerGrab" työhanskat sekä apupölkky saksia varten. -Tämän sivun kuvia saat suuremmaksi klikkaamalla niitä.

Kolmipölkky

Maasto-olosuhteissa aluspölkky on kertakäyttöinen toisin kuin se vanha iso kotipihassa. Kun valikoidussa hakkuussa ei tule tosi järeitä puita, on tehtävä hakkuupölkky kolmesta pienemmästä puusta ja sidotaan sekä kiristetään yhteen vaikka aivan pikkuruisella kuormansidontaliinalla. Parempi laittaa kiinnitysliina vielä alemmaksi, kuin on kuvassa esitetty, että ei vahingossa osu siihen. Kun pölkyt vielä sahataan eripituiseksi, huomataan monia uusia käytännön etuja:

• Rakennelma pysyy pystyssä.
• Lumessa kun pölkyt junttaantuu lumeen alaspäin, on kuitenkin aina joku sopivalla korkeudella.
• Eri pituisille pätkille on aina sopiva työkorkeus.
• Voit jättää kirveen toiselle ja uuden puun toiselle ja sitten kolmannelle pölkylle tukkipihdit tai sitten apupölkylle.
• Ja mikä tärkeintä, myös vinosti sahatut pölkyt pysyy nyt pystyssä, kun laittaa ne nojaamaan pitempään aluspölkkyyn.

Aluspölkyn pään voi myös muotoilla aivan hiukan talttamaiseksi, jolloin halkaisuimpulssi on vielä tehokkaampi.

Kirveet ja muut välineet

Tavallinen suomalainen suora vahvakin puu menee kyllä Fiskarssin halkaisukirveellä halki. Se ei ole siis tavallinen kirves, vaan terän posket ovat levitetty paremman halkaisun saavuttamiseksi. Ja taitaa olla hivenen painavampi tavalliseen kirveeseen verrattuna.

Lidlistä ostettu 3kg painoinen "Paksu-Bertta" kirvesleka, oliko nimeltään HB, on nähtävästi tarkoitettu Keski-Euroopan kovia lehtipuita, kuten tammea ja jalavaa varten. On tavallaan leka ja toinen pää onkin tasainen.

Ei vipukirvekkään ole hassumpi nyt sitä kokeiltuani, on vain hintava ja käyttöalue kapea. Kuitenkin siinä systeemissä käytetty autonrengas pölkyn ympärillä lisää tavallisellekin kirveelle turvallisuutta ja helpottaa pilkkeiden noukkimista.

Nosto- tai tukkisaksien käyttö mieletään vain pitkän tavaran käyttöön. Mutta ovat tosi näppärät, kun pitää repiä jäätyneestä kasasta pölkkyjä, ei tarvi kumartua niin paljon ja saa näppärästi pätkän alustapölkylle. Kuvissa on Husqvarnan myymät sakset ja kun niitä oppii käyttämään, niin niillä voi jopa heittää pätkiä. -Kun ollaan jatkuvasti samalla paikalla, ei tarvi käyttää saksien kantovyötä.

Mitä terävimpiä ovat teräaseet kuten kirveet ja nostosakset, sitä vähemmän tulee vahinkoja. Ja lisäksi homma käy nopeammin. Kirves terotetaan oikeaoppisesti tahkolla, mutta käy myös (kiinalaisella) hiomakivellä. Pahimmat kolot voi kanssa alkuun hioa pehmeällä santapaperityyppisellä kulmahiomakoneen laikalla, mutta ei tavallisella kovalla laikalla.

Oikeat työkäsineet ovat tärkeät ja nykyään on vara valita. Vielä paremmat, kun perinteiset nahkaset työhanskat tähän hommaan ovat polyuretaanista tehdyt tosi pitävät ja kastumattomat kuvassa näkyvät "Guide 158 PP PowerGrab" sormikkaat. Kirves pysyy niillä tosihyvin käsissä.

Toinen kuvakulma varusteihin. Apupölkyn paikkaa voi aina tarvittaessa vaihtaa ergonomisesti parhaaseen paikkaan pihtien pitoon ja vaikka levähtämiseen. Pienimpiä puita pilkottaessa pihdit monesti jäävät kolmipölkylle, mutta kun kovaa isketään, niiden oikea paikka on apupölkyllä.

Pilkkominen

Varsinkin riskit, mutta eivät nuorena halkoneet lyövät kirveellä monesti jäykin rantein. Kun käyttää golf-swingin periaatetta, puu halkeaa paljon pienemmällä voimalla. Eli käsien ollessa yläällä kirveen pitää olla 90 asteen kulmassa ja juuri ennen puuhun osumista sitten vasta suorassa. Tässä tapahtuu siis oikeaoppinen vipuilmiö. Tämä nostaa sitten teränopeutta kaksinkertaiseksi ja siten halkaisuvoimaa. Tästä on niin paljon kerrottu golf-oppaissa, että en jatka tästä aiheesta enempää.

Etelässä paikalliset aloittavat "Paksu-Bertalla" lyömisen oikean säären kohdalta ja takaa kiertäen sitten puuhun ja pölkkyyn. Olen kokeillut, mutta kun vanhana on vasta opetellut liikeradan, ei tunnu turvalliselta. Ne vähäiset kierot, oksaset, haarat ja vaikeat tapaukset menee kyllä vielä perinteisellä tavalla vaikka voimalla. Ja tietysti voi käyttää moottorisahaa, kiiloja taikka peräti vielä kahta kirvettä tosivaikeisiin tapauksiin.

Isoja pölliä voi olla parempi alkaa halkomaan päästä hiukan sivusta, eikä aivan keskeltä. Yleensäkin koko homma on taitolaji samoin kuin golf, eikä mikään extreemejuttu tai voimalaji, mutta ei kuitenkaan pidä heti yrittää matkia vanhoja homman taitajia ja pitää esimerkiksi käsiään lähelläkään pystyssä olevalla pölliä.

Halkaistava pölli pitää tietysti olla aluspölkyn päällä pystyssä latvapuoli ylöspäin. Havupuu halkeaa oksasta ja lehtipuu oksien välistä.

Vain pienempiä alle n. 10-15cm halkaisijaltaan tai jo osittain halkaistuja voi sitten lyödä kirvellä yhdellä kädellä vaakasuoran puun päähän. Tällöin voi pitää pilkettä vapaalla kädellä vaakasuorassa toisesta päästä. Tästä on se etu, että halkaistu puu on jo valmiiksi kädessä valmiina heitettäväksi kasaan. Pienempäänkin koivuun olisi hyvä saada tuohta rikki jostain sivulta, kun ehjä tuohi on aika hyvä kosteussulku ja pitää kosteuden hyvin puun sisällä. Joskus jopa raidotaan koivurankoja moottorisahalla parilta kolmelta sivulta, mutta tärkeintä on vain saada tuohi rikki vaikka vain osittain halkaisemalla taikka sivusta veistämällä.

Maassa pilkkominen puun ollessa maassa lappellaan vaakasuorassa, pystysuorassa yhdellä kädellä, koko kasan pilkkominen ilman alustapölkkyä, erikoiskirveet ja autonrenkaiden käyttö, puun oman liikemassan käyttö ja monet muut niksit voi sitten harjoitella taitojen kehittyessä ja lukea niistä lisää yllä mainitulta masinistifoorumilta.

Halkaisukiila

Fiskarssin halkaisukiila.

Kirjanpainajatoukka oli pystyyn kuivattanut monta jopa yli 50cm halkaisijalla olevaa kuusta, piti ostaa niitä varten lähes 50€ Fiskarssin halkaisukiila, ei isot halkaisukirveet enää pystyneet. Ongelmana oli se, että toinen puoli puusta oli märkää ja varmaan sitten etelänpuolinen kuivaa. Jotku halkesi nätisti, toiset vain säle kerrallaan. Kiila toimii näköjään aina, mutta ei siitä joka pöllille ole, menee työksi.

Sellaisen asian huomasin, että kun se kiila oli varmaan riippunut kuukausia kuivassa kaupassa, yläosan valkoinen muovin reunat halkesi helposti. Päättelin sen asiaa enempää tutkimatta, että käytetty materiaali on varmaan nailonia eli polyamidia. Se on poikkeuksellinen muovi siitä että on erittäin hydroskooppista, eli imee vettä useita prosentteja. Tällöin sen lujuus ja varsinkin venymän kesto lisääntyy lähes kaksinkertaiseksi. Laitoin kiilan muutamaksi tunniksi vesilammikkoon ja ei säröillyt enää. Nailon pitää siis samoin käsitellä, kuin kirveen varret. Jatkossa se on ulkovarastossa kirveiden kanssa ja ei pääse enää kuivamaan minun hallussa.

Kerroin Fiskarssille asiakaspalautteena asian ja hoitivat hienosti vastaukset. Kertoivat että viestini oli annettu aluksi tuotekehitysosastolle, joka totesi aivan samaa, mitä kerroin heille palautteessa. Tuote tehdään heidän Ranskan tehtailla, jossa ei ole tätä meidän kuivaa ilmaa talviaikaan varastoinnissa, kun kiila on kauppojen hyllyillä.

Heidän markkinointiosasto korjannee asian ja saattaa kuluttajien tietoon kiilan nailonosan esikostuttamisen merkityksen kuivassa ilmassa varastoinnin jälkeen.

Kuvan etualalla näkyvistä kelotukeista halkaisutan sitten nätisti raamisahalla ja teen niistä huvilalle tukevan 3m leveän pöydän ulos. On niitä kelotukkeja lisää vielä kuvan ulkopuolella. -Kestää sitten hirsipöytä sukupolvia, kun sitten vielä vähän käsitellään. Vasten aurinkoa otettu kuva, mutta asia selvinnee. Kasan korkeus n. 3m.

Turvallisuus

Pidän aina jalkani ja polveni pois sivussa kirveen liikeradalta sekä sen mahdolliselta jatkumolta, vaikka ergonomisesti lyönnin kannalta voisi olla toisin. Samoin pidän metsurin turva-haalareita, kenkiä ja muita asusteita, vaikka hommaa voisi tehdä veryttelyasussa ja tennareilla kesällä. -Ja kaljat sitte vasta kun työt on tehty.

Polttopuiden kuivauksesta ja betoniverkoista kehikoita

Kokelin tehdä betoniverkosta puiden kuivaushäkin versio 1 ja mielestäni onnistuin. Tarvikkeet:

• 2 kpl 300x230cm betoniverkkoja (ei ollut rullatavarana rautakaupassa), olikohan 5mm langasta 15cm silmäkoolla.
• 3 kpl kertakäyttölavaa (yksi alustaksi, yksi päälle sadesuojalevyn kiinnitystä varten ja yksi tikapuina)

Betoniverkon sain särmättyä neliskanttiseksi kehikoksi lavaa vasten painamalla lanka kerrallaan ja jakoavaimen reijällä kierrettyä verkon lankojen päät kestäväksi liitokseksi. Kun kehitelmä on saaressa poissa silmistä, en kiinnittänyt ulkoasuun huomiota. Oheinen vasemmanpuoleinen kuva on otettu siitä vanhalla "metsurinkännykällä".

Vasemmalla kuvassa klapia sopi kuitenkin n. 6.5 heittokuutiota ja puukerroksen vahvuus ulkopintaan on vain maksimissaan 75cm eli alle maksimivahvuuden 100cm, joka on kokeellisesti tutkittu juttu jossain päättötyössä. Laitan yläällä olevan lavan päälle suojalevyn tai pellin vielä ennen juhannusta.

Oikealla kuvassa on käytetty kahta 500x230cm betoniverkkoa 6mm teräksen vahvuudella versio 2:n. Koko on 14 heittokuutiota ja on jo siinä rajoilla, koska keskiosaan jää jo yli kuution huonommin kuivaava alue. Puut siirettiin ylemmästä kuvan kansasta alle vuorokaudessa seitsämällä henkilöauton teliperäkärryllisellä metsästä pihaan, vielä jäi paljon jäljelle valmista pilkettä metsään.

Katoksen suunnittelussa käytin piirustusohjelmaa ja taulukkolaskenta Exceliä. Kriteerinä oli paino ja laskin painon niin, että kaksi miestä jaksaa sen nostaa kasan päälle, katos aine on filmivaneeria ja ristikkorakenne aivan oma suunnitelma. Kirvesmieskaveri tuumas, että ei ole koskaan nähnyt moista ratkaisua. Rakennelma on köytetty kiinni, jotta tuuli ei veisi.

Kehikkoverkkojen ja katoksen uusiokäyttö 2017

Kun katos oli kestävä, siirsin sen ja betoniverkot saareen huvilallemme uusiokäyttöön talvella jäitä pitkin. Ongelmana ilmestyi se sitten kesällä, kuinka nostan kehikon päälle katoksen, kun kurki on jossain 4m korkeudessa. Kehitin väliaikaisen jatkopuomin kivikoukun jatkopuomiin. Liitokset on tehty kahdella kierretangolla. Sittenkin piti vielä laittaa puuta takapyörien alle.

Katon nosto 14 heittokuution kehikon päälle. Katos kesti retuutuksen saareen asti 10km päähän. Kurki oli yllättävän korkealla ja vaati ongelman ratkaisua vähin työvoimin saaressa.

Terapiaa

Puun pilkkomisesta on jotain samaa mentaalista rauhottavaa vaikutusta, kun hiukan heikommin golfissa, jota sitäkin olen pelannut vuosikymmeniä silloin tällöin. Kovan stressin alla tai elämän muutosten kohdanneissa ystävissäni kertovat pilkkomisen olleen parasta psykoterapiaa. Varsinkin luonnossa metsässä pilkkoessa tulee rauhallinen ja seestynyt olo. Kaikki hyvä aina maksaa, mutta puun pilkkominen ei sentään ole vielä joutunut verolle. -Tästäkin joku tekee vielä joskus busineksen elämysmatkailijoille, ei paha.

Vastuuvapautus

Olen vain kertonut miten minä teen ja jokainen tekee sitten omalla vastuullaan.

Hirsipöytäprojekti

Aivan vieressä naapuritontilla tehtiin yli 10ha avohakkuu n. 8 vuotta sitten ja oli sitten meidän palstan kuusiin iskeytynyt nähtävästi kirjanpainaja hyönteinen tappaen 15kpl kuusta tyvimitaltaan 40-60cm, 24m puutavaraa tuli pisimmistä täällä Etelä-Pohjanmaalla, ja se on paljon. En ollut käynyt juuri tässä paikassa vuosiin ja huomannut asiaa aikaisemmin. Kaadoin kaikki nurin. Nämä lähes 120 vuotiaat kuuset jälkikäteen tutkien olisivat jo metsänhoidollisesti tarvinneet tukiksi laittoa vuosikymmeniä sitten. Nämähän eivät ole vielä sitä keloa, vaan ehkä vain pystyynkuivanutta kuusitukkia.

Sain hyvät hirsipöydän ainekset, käsittääkseni. Ei ainakaan tartu enää pihkaa takapuoleen. Ajattelin tehdä n. 3m levän pirttipöytä tyylisen hirsikaluston ulos huvilalle saareen.

Kuvassa pilkkomatta jätetyt 3m tukit tulevaa hirsipäytää varten. Ei olla vielä juuri kuorittu.

Kokeilin kuoria ensiksi kirvesmäisesti teroitetulla petkeleellä, ei onnistunut. Sitten 50-luvun pantveitsellä l. parkkuuraudalla. Petkele on siis noin 1.5m varren päässä oleva vaakasuora terä, parkkuurauta on kaareva terä, jossa on kahvat molemmissa päissä. Käytettiin paljon propsien parkkaamisessa vielä 70-luvulla. Ei sekään ollut hyvä juuri tähän hommaan, huono työasento.

Sitten teroitin petkeleen säntillä l. hiomakivellä lähes samoin kuin puukon, alkoi homma luistamaan. Tuoresta puuta on varmasti helpompi parkata, mutta työ tekijäänsä neuvoo ja oli tässäkin omat konstit. Pitää siis pyrkiä työntämään nilan väliin, jolloin kaarna pitää lähtevän parkin koossa ja tavara lähtee leippuina tukista.

Puut kuorittu ja yhdestä tukista ei lähtenyt petkeleellä. Ei tällä kuvalla ole muuta merkitystä muutakuin havoin tulee käytyä talousmetsässä juhannusviikolla ja kännykkäkamerakuvana aivan onnistunut hetken vangitsemisessa. Klapikasa myös ennen sadesuojaan laittoa.

Halkaisusta on hyviä ohjeita masinistifoorumilla ja katsotaan sitten, miten se tehdään. Neuvoja otetaan mielellään vastaan projektista.

Vein talvella tukit saareen, mutta en ole aloittanut projektia, kun on ollut muita kiireitä. Nehän kuivana ei mene pilalle.

25.9.2017