MF 165 MultiPower

Laahakauha
Monikäyttöinen kauko-ohjattava sähkövinssi
Mutaimuri ejektoriperiaatteella vuonna 1984
Parireki
Tekopohjavettä
Näppäinhaitari
Mailmanradio
Kateissa olleen vatupassin palautus 61 vuoden jälkeen

Laahakauha mudan poistoon saaren mökkirannasta

Laahakauha.

Laahakauhakoneet ovat olleet aina isoja pelejä ja kyllä laahakauhoja käytetään vielä joissakin vesistöjen ruoppauksissa, joissa hydraulipelit eivät ole niitä syrjäyttäneet. Nyt on tullut järvien liettymisien ja mudan kanssa ongelmia ranta-asujille ja ajattelin, josko voisi soveltaa laahakauhaperiaatteita minimuotoiseen taikka kuten kutsun ohessa semilaahakauhaprojektiin.

Ohessa omia ratkaisuja ja ensimmäinen video tuoreesta projektista. Kun paikka on saaressa ja kyseessä on varovaisempi ruoppaus kauemammalla rannasta, kaivinkone vaihtoehto ei ollut ehkä mahdollista. Toisekseen oli ylimääräinen ponttoonilaituri valmiina tontilla ja vinssiä tarvin saaren metsätöissäkin, päädyin tähän ratkaisuun.

Voit istua pilkillä, ongella taikka kalastaa virvelillä tuntikausia, jotka ovat tuttuja harrastuksia nuoruudesta, mutta nyt kalastetaan mutaa kotirannasta laahakauhalla. Kovapohjaisella mökkirantamme saaressa 1-2m syvyydellä ei juuri ollut mutaa vielä 60-luvulla, sitten 80-luvulla alle 3cm ja 2010 vielä alle 5cm. Tämä on siis määrä, paljonko jalka uppoaa vedessä kävellessä metriä syvemmällä. Nyt parissa vuodessa on tapahtunut mutainvaasio ja jalkaterä uppoaa yli 20cm ennen kovaa savihiekkapohjaa. Ei ole enää kiva mennä uimaan.

Ensimmäinen video

Laahakauhaprojekti(24MB).

Video löytyy myös

uudemmassa mp4 moodissa (14MB).

Tähän mutainvaasioon on monta syitä, mutta päälimmäisenä on suoraa akuuttina lähivuosien kotijärven vedenpinnan lasku. Pitkäaikaisesti taustalla on muutakin kuin maa- ja metsätalouden vuosikymmeniä jatkuneet ravinteiden päästöt vesistöihin.

Ohessa uunituoreet ensi kuvat ja videot projektista ja pilottilaitteesta sellaisenaan. Kun 4tn vinssi voi vetää sähköä 350A, on traktorissa tehokas AGM akku ja isompi 70A laturi. Käsiveivauksen tilalle on hankinnassa toinen kevyt sähkövinssi.

Ei tämä ole mikään urakointilaite samoin kuin ei ole pilkkiminen. Mutta kyllä vetää humuksen hyvin peräkuupaan. En loukkaannu kritiikistä ja toivottavasti saan myöhemmin parempia videoita projektista.

Mutaimuri ejektoriperiaatteella vuonna 1984

Mutaimuri ejektori periaatteella käsikraana-vinssillä, Esa paloruiskulla ja kahdella perämoottorilla lautalla. Eli pääosa puhtaasta vedestä syötettin samansuuntaisesti poistoputken kanssa ja muutama pienempi suihku oli eteenpäin mudan irroitusta varten. Kuvassa suuttinpään demonstraatiota.

Tein mutaimurin ejektoriperiaatteella, jossa ei ole liikkuvia osia. Vesipaineen tuotti siirettävä palokuntapumppu, jossa oli voimanlähteenä Volkswageen kuplan moottori. Yhtenä kesänä 1984 käytin sitä, kun pumppu oli lainassa. Sain lainata toimimattoman pumpun jostain valtion laitokselta kesäksi sillä ehdolla, että laitan sen kuntoon.

Kyllä imurilaitteisto toimi ja veti näkinkengistä lähtien maalle, mutta suuttimen päätä piti liikuttaa koko ajan, jotta se saisi tavaraa sisäänsä. Irroitusvesisuihkut eteenpäin olivat myös tärkeitä. Kun vettä tulee hurjasti 110mm putkea pitkin, pitää olla imeytysalue sille.

Mutaimuri lähempää ja pikainen piirustus muistista.

Suurin käyttöongelma muodostui siitä, että kun oli 110mm jäykkää polyeteeniputkea poistoputkena, oli sen liikuttelu täynä vettä hankalaa varsinkin herkkäliikkeisen lautan päällä. Siksi piti olla kaksi perämoottoria, että sait pyöritettyä ja ohjattua lautan paikkaa paremmin.

Eli jos tekisin uudestaan, poistoputkena pitäisi olla notkeaa 110mm letkua. Toisekseen volkkarin kone oli bensasyöppö, sehän huusi täysillä koko ajan.

Monikäyttöinen kauko-ohjattava sähkövinssi

Kauko-ohjattava sähkövinssi.

Ostin vaijerin pituuden 29m takia mielestäni hiukan isomman vinssin maksimivetokyvyltään 3600kg, mutta vetokyky laskee vaijeripakan suuretessa lähelle 2200kg valmistajan mukaan. Virtajohdot vedin AGM akusta 50neliön johdolla ja juottamalla kunnollisilla littimillä sekä kauhan yhdistin sähkötrukkiliittimellä.

Laahakauhan käytön lisäksi korjasimme pienpuuta moottorikelkan parireellä vetämällä vinssillä pöheiköiden läpi, jossa oli jo hyvin kasvavaa nuorta kuusimetsää, jota ei hennonut enää kaataa traktorilinjoa varten. Siinä piti olla apuna jatkoliinoja 50m ajourien väliseen vetoon. Saimme pientä 10-50mm halkaisijaltaan olevaa kokonaisia haapapuita moottorikelkan parirekeen hyviä saunan lämmitykseen.

Mutta kun Aila myrsky kaatoi isoja haapapuitakin, oli vinssi ehdoton puun korjuudessa. Kyllä olen tehnyt paljon turhaa työtä repimällä ja nostelemalla tukkeja sekä mallaamaan tukin pään traktorin peräkuupun sisään ja juontoketjuihin viimeiset 25 vuotta. Tässä hommassa huomasin, että oli hyvä juttu, että teimme vinssille suojakehdon paremmasta 10mm teräslevystä. Vinssi ei ole mikään nopea, mutta ei hommaa tehdä urakalla ja on turvallisempi näin.

Parireki kesällä

Parireki.

Kun saaressa ei ole peräkärryä, niin käyhän se puiden veto moottorikelkan parireellä. Hyvin se luistaa kanvervikossa ja teilläkin kesällä oheisen videon mukaan.

Kun vaimoväki aina halusi pientä sievää puuta, niin tässä sitä tulee.(5MB).

Tekopohjavettä

Eri ympäristötekijöiden ja järven pinnan laskun summana saimme nyt kotijärveemme kasvilllisuuden ja varsinkin totaallisen sinilevän invaasion. Eli koko heinä-elokuun 2020 ei järvessä voinut uida eikä vettä käyttää peseytymiseen.

Kaivatimme aikaisemmin saareen kaivon, mutta kun yksi siihen varattu rengas oli mennyt aikaisemmin rikki, tämä useita kymmeniä kaivoja kaivanut totesi, että ei taida tulla vettä suuremmin tähän kaivoon. Ratkaisimme ongelman nyt tekopohjavedellä, kuten Tampereen ja Turun kaupungit tekevät. Eli pumppaamme viikkoa aikaisemmin suihkuttamalla sinilevävettä järvestä kaivon ympärille yli 2m etäisyydellä hiekkamaastoon. Suihkutimme päivittäin 2mm poralla reiettyä 32mm PE putkea pitkin vettä muutama kuutio päivittäin. Joskus viikkoa myöhemmin riittää riittää paljuun ja saunaan yli 1000l tosipuhdasta vettä.

Näppäinhaitari

Näppäinhaitari.

Vaikka soitan hiukan pianoa, pitihän se ostaa halpa paljon käytetty italialainen näppäinhaitari teininä. Se olikin sitten monesti remuamaisreissuillamme letukassakin mukana ja haitari uikin kerran järvessä. Kun ne puiset äänipalikat olivat alunperin kuulema jollain mehiläsvahalla kiinni, nehän lähtivät irti. Liimasin sitten ne uudestaan elastisella liimalla ja samalla viritin kieliä, kun pianoakin olen aina virittänyt. Eli viilasin sulkaviilalla kärjen päästä, kun halusin nostaa äänen korkeutta. Vastaavasti laskiessani äänen taajuutta vedin poikittaisia uria kieleen. Näin oli joku aikaisemmin tehnyt nyt jo 60-vuotiaaseen peliin.

Peli vietti yksin kellarissa varmaan 40-vuotta, hain sen ja liimasin hiukan palkeita. Jännä juttu, että nämä näppäimien paikat muisti vielä. Varmaan sama juttu kuin polkupyörällä ajaminen, ei unohdu. Videoin muutaman Peppikappalen lastenlapsille, mutta soittamiselta säästän teidät.

Mailmanradio

Mailmanradio 1986.

Vanhempani muuttivat 1980-luvulla Espanjaan ja hankkivat Grundig Satellit International 650 vm 1986 kuunnellakseen kotimaan Porin lyhytaaltolähetyksiä. Tämä on siis ennen internetaikaa. Tätä radiomallia sanottiin parhaaksi analogiseksi "mailmanradioksi" ja oli mm. merimiesten suosiossa. Harrastin DX-kuuntelua 60-luvulta ja radio Luxemburg Beatleksineen tuli ensiksi tutuksi sitä kautta höyryradiolla. Nyt tästä Grundigista alkoi vaimenemaan lyhyet aallot. En ole mikään radiokorjaaja, vaikka nuorena tinasinkin transistoreita harrasteena ja tein eri pikku laitteita. Kun yleisin vika on näissä vanhemmissa peleissä hapettumiset ja kylmäjuotokset, tein totaallisen ruumiinavauksen koko pelille ja juotin uudelleen kaikki mahdolliset kylmäjuotokset. Radio alkoi pelittämään paremmin.

Nykyään nettiaikana voi kuunnella eri lyhytaaltolähetyksiä myös netissä hollantilaisten yliopiston multivastaanottimen kautta.

Kateissa olleen vatupassin palautus 61 vuoden jälkeen

Vuonna 1959 paikkakunnan pari kirvesmiestä olivat rakentamassa hirsimökkiämme saareen. Matilta jäi nähtävästi isoisänsä tekemä kattohirren päälle vatupassi, joka löytyi muutama vuosi sitten kattoremontin yhteydessä. Kunto oli kuin olisi eilen jätetty siihen. Vatupassi eli vesivaaka on kirvesmiesten käyttämä tärkeä työkalu suorien pintojen teossa.

Vatupassi oli 61 vuotta kurkihirren päällä ja on kuin eilen olisi jätetty siihen.

Matin kertoman mukaan pyörröhirret oli veistetty käsin ja niitä yritettiin aikoinaan ensin kuljettaa Ford Major-traktorilla kevätjäitä pitkin saareen. Matti meni etukäteen tutkimaan moottoripyörällä rannasta reittiä ja meinasi jo upota silläkin. Kuormaa kuitenkin lähdettiin viemään. Majuri upposi kuormineen keskellä selkää. Oli sitten iso monen päivän vinssausprojekti saada traktori ylös sen ajan välineistöllä, joita haalittiin muistaakseni kaupungeista saakka.

Lopulta hirret uitettiin kevään tullessa lauttana, olivathan uittohommat tällä järvellä tuttuja. Hyvämuistinen 94 vuotias Matti kertoi, että oli kova homma saada 11m pituiset hirsimökin takaseinähirret paikalleen rannasta käsin vierittämällä ja käyttäen vanhoja metsurien sekä hevosmiesten tekniikoita nostossa. Matti kertoi tässä minimaalisessa luovutustilaisuudessa, että hän ei varmaan enää tarvitse itse tätä mutta antaa vatupassin jälkipolvilleen.