|
Saksittua
Ohessa lisää sattumajuttuja, kuvia alempana.
Liukuestepinta filmivaneriin ja maalattuihin ulkopuuportaisiin
Amerikan rauta Chevrolet Bel Air vm. 62
Laituri haapalankusta ja tervaus
Maanalaisen lämmitysöljysäiliön tilalle sisäsäiliöt
Näyteikkunan liikkuva joulupukki 60-luvulta
Liukuestepinta filmivaneriin ja maalattuihin ulkopuuportaisiin
Korjasin kaupan lastauslaiturin kävelypinnan vahvalla filmivanerilla, kun halvalla sai. Olisi pitänyt uusia muuten koko lankkukansi.
Siinä lähinnä kävellään. Ensimmäisten pakkasten tullessa ja sitten osittain jään sulaessa kansi oli liukkaampi, kuin läheisen jääkiekkokaukalon jää.
Oli kaatumisonnettumuudet lähellä, vaikka pintaan oli laitettu liukuestekuvio fenolihartsilla impregnoidulla filmillä.
Avolavakuorma-autojen pohjissa käytettiin ainakin ennen filmivaneria, joka oli kanssa tosiliukas ensimmäisten vuosien aikana,
ennenkuin ajanoloon pinta naarmuuntui.
Lastauslaiturin kulma. Lastauslaiturin kannelle annettu lisää elinaikaa laittamalla vahva filmivaneri päälle.
Liukkaus estetty hiekka-uretaanialkydilakkasekoituksella. Homma tehtiin kiireellä ja pimeässä illalla pakkasten uhatessa.
Tutkin sitten sopivaa käsittelyä ja agility (koiraratojen) foorumeilla oli asiaa kovasti selvitetty. Kattohuopa ei ollut sielä kestävä.
Kun filmivanerissa on käytetty fenolihartsia l. muovia pinnassa ja sidosaineena, ei siihen ota kiinni useimmat maalit tai liimat.
Ei edes epoksikaan. Maaseuturautakaupasta löysin uretaanialkydilakkaa, joka oli varmaan paras löytämäni vaihtoehto kiinnittymisessä.
Koko homma tehtiin osittain syyssateissa ja kiireellä pakkasten taas saapuessa. Kyllä siitä saisi myös hyvännäköisenkin, tärkeintä on nyt liukkauden esto.
Eli tein näin:
Lakatut ulkoportaat oli kanssa liukkaat nolla-kelissä. Nyt ei enää. Tein tämän lopuksi ja tähän en laittanutkaan paljoa hiekkaa,
kun meinasi lakka loppua kesken. Portaita on jo kovasti kävelty.
1. Hioin pinnan karheaksi tasohiomakoneella. (pöly- ja hengityssuojia käyttäen).
2. Pohjustin pinnan Tikkurilan Unica Super himmeällä uretaanialkydilakalla ja käytin aina paljon ohennetta.
3. Kokeilin sitten eri tapoja laittaa kuivaa hiekkapuhallushiekkaa, raekoko 0.5mm- 1.2mm muistaakseni.
Ei tarttunut tai impregnoitunut kunnolla sirottelemalla vain märälle pinnalle.
Lopuksi työläs, mutta toimiva tapa oli ripotella märälle pinnalle hiekkaa ohuesti ja telata se osittain sisään samalla lisäten lakkaa.
4. Kuivaminen ja polymerisoituminen pitää tapahtua yli +6 asteessa.
Jouduin laittamaan sen takia lämpöteltan päälle, jotta saisi homman valmiiksi ennen pakkasia.
Seos on saavuttuanut täyden lujuuden vasta kuukauden päästä.
Mielestäni tuli hyvä. Saa nähdä, kestääkö kauan. Kokeiltaessa ainakin nyt oli lujassa hiekka.
Kuluuhan lastauslaiturin pinnoitus ajanoloon, mutta silloin pinta on jo muutenkin kulunut.
Amerikan rauta Chevrolet Bel Air vm 62
MF165Multi nuorena miehenä joskus 1975 konepellillä, joka kyllä kesti istua tuolloista masinistia.
Kestäis se vieläkin, vaikka painoa on nyt paljon enemmän.
Kun emme saaneet kaunista tyttöystävääni ja nykyistä vieläkin kaunista vaimoani nokkapellille, menin sitten itse.
Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.
Käsiini joutui 70-luvulla monien vaiheiden kautta Chevrolet Bel Air vm 1962. Tämä oli ensimmäinen vuosimalli ilman takasiipiä.
Malli oli kovasti myyty USAssa ja tuli niitä Suomeenkin. Oli siinä vanhana jo vikojakin, mutta korjaamalla kaikki selvisi, purin jopa tasauspyörästön.
Eniten aiheutti huolta hydrauliset venttiilinnostajat tai paremmin säätäjät ja tunnoton ylitehoinen servotehostaja katsastuksessa.
Rattia kyllä pystyi pyörittämään yhdellä sormella, mutta se oli epätarkka verrattuna nykyisiin.
Pellit ovat vahvoja ja vaikea oikaista, jos sai jotenkin lommun aikaiseksi. Puskurit olivat vahvoja ja auton tunkki sopi vain niihin.
Alustaa hiukan hitsanneenakin kyllä nimitys ”amerikan rauta” on osuva, kun vertasi meidän rimpuloihin. Tuore teräspinta oli muuten jotenkin mustempaa,
johtunee USAssa tuolloin käytössä olleesta ja vissiin hiiliä kuluttavasta raudan masuunipelkistysmenetelmästä.
Letukan kuva rekisterinumeron perusteella löyty Västeråsista. Siellä oli 20.000 raggarin tapahtuma vuonna 2015.
Lehtiotsikko suomeksi:"Raggarit valloittavat kaupungin". Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.
Mutta oli sillä makea ajella. Jousitus oli liian pehmeä varsin takana.
Joku tuli jopa pahoinvoivaksi takana pitkällä matkalla, kun laiva keinui niin huonoilla teillä.
Tehosteiset rumpujarrut otti väliin miten sattu ja vaikka oli paljon rautaa käytetty, ei turvallisuutta oltu sinänsä ajateltu paljonkaan.
Yhden mossen kanssa oli joku ajanut nokkakolarin joskus 60-luvulla. Letukkaan oli uusittu metrin pätkä puskuria ja mosse meni lunastukseen.
Tuon ajan autoihin verrattuna oli kyllä edistyksellinen. Tiedän auton historiasta paljon muutakin ja olisi pienen novellin arvoinen juttu,
kunhan joskus ehtisin kirjoitella.
Myin sen sitten Oulun raggareille, nämä autot olivat silloisen öljykriisin ja bensiinin hintatason takia lähes arvottomia.
Meinasin jälkeenpäin jäädä sen alle, kun ylitin suojatietä pitkin Merikoskenkatua Oulun Tuirassa.
Siinä olisi ollut tosiaan jotain kohtalonomaa.
Monen omistajavaihdoksen jälkeen auto on nyt entisöity ja museoitu. Nyt letukka löytyi rekisterinumeron ja googlen avulla lehtikuvasta
jossa se on Vesteråsin raggarikokoontumisessa vuonna 2015 .
Laituri haapalankusta ja tervaus
Sain haltuuni n. 30kuutiota lähes 20 vuotta vanhaa sahattua haapalankkua vuonna 2002.
Käsittääkseni sahaus on tehty heti kaadon jälkeen 1980-luvulla. Sahuuttajalla oli tarkoitus hyvällä taaplaamisella kuolettaa
ajanoloon vääntyilyt.
Laituri 1 vuotena 2002
Käytin ulkokuivaa tavaraa laiturin tekoon huvilalle ja voin todeta, että jokainen lankku oli ainutlaatuinen yksilö!
Kierrenaula ja moskula olivat kovia sanoja teossa. Toisaalta esijännitetty laituri (vrt. esijännitetty silta) on nyt tosi jäykkä kävellä
ja luja.
Löysin maaseuturautakaupan jäämistöstä 50-luvulla tehtyä hautatervaa n. 15l, joka ei aivan riittänyt yltä ja alta tervaukseen.
Tervattu haapa kestää kirkkojen paanukatoissakin kauan.
Ostin sitten lisää tervaa n. 10l entisöijäkirvesmieheltä. Haapalaituri imi n. 10% ohennettua tervaa himokkaasti.
Laituri on yli 23m pitkä ja pääosin haapalankusta tehty lukuunottamatta ponttooniosaa. Kuvassa ei vielä näy päässä olevaa uimareita varten nousuportaita.
Vesi oli todella matalalla ja hyvä laiturin tekoon.
Tein koko 15m kiinteän laiturin 2"x5" haapalankusta 5 metrin elementteinä, jotka nostin sitten massikalla paikalleen.
Käytin neljä runkolankkua, kun sitä vanhaa puutavaraa oli. -Kylässä käyneet kirvesmiehet ovat kehuneet laituria hyväksi ja tukevaksi kävellä.
Päässä on sitten 6m ponttoonilaituri saranoituna 1.5m välipalalla kiinteään haapalaituriin.
Käytin pontooneina 2 kpl 315mm 6m muoviputkia ja on tukeva, kaikki ovat toistaiseksi pysyneet laiturilla kuivin
jaloin nyt 11 vuoden käytön jälkeen. Ponttonipalassa kansirakenne on painekyllästettyä lautaa.
Eli laituri on kokonaisuudessan n.23m pitkä ja vilahtaa jossakin massikkavideoissani.
Pystytukina elementtien välipaloissa on käyttämä jääneet betoniset anturikivijalat lappeellaan.
Kun laituri on järvellä ja suurin selkä on vain pari kilometriä leveä, niin vain muutaman kerran on pitänyt korjata perustuksia.
Nyt 11 vuoden jälkeen vuonna 2013 tervasin uudelleen ja nykyään löytyy kunnollista mäntypuutervaa aivan kaupasta. Lankut ovat olleet nyt 30 vuotta ulkona.
Näyttää, että haapa pehmeänä puuna aivan selvästi kuluu kenkien alla. Taas haapa imi tervan, mutta mäntylankusta tehty välipala ei aivan kaikkia.
Mäntypuutervaa meni kansirakennelmiin 8l ja käytin hiukan mineraalitärpättiä ohenteena vain noin 10%, kun ei ollut oikeaa mäntyohennetta nyt kaupassa.
Kyllä sekin ajoi asiansa.
Laituri 2 vuotena 2017
Uudet kolme kyllästettyä 8m tolppaa on rannasta ulkona, jossa välissä on kriittisimmät paikat kevään jäiden takia.
Mikään ei kestä aikaansa ja käytin samaa alunperin 1980-luvun alussa kaadettua ja sahattua isoa haapalankkua uuteeen laituriin,
mutta tällä kertaa puutavara oli säilytetty sisätiloissa. Sahattiin lankut normaaleiksi laudoiksi, tervattiin pariin kertaan, ostettiin kolme 8m pylvästä
runkopalkiksi ja nyt kiinnitettiin nykyaikaisesti ruostumattomilla teranssiruuveilla kaikki paikat.
Nämä pylväät eivät ole sillä myrkyllistä kreosootilla kyllästettyjä
vaan on käsitelty uudella Wolmanitin kuparipohjaisella suoja-aineella.
Maanalaisen lämmitysöljysäiliön tilalle sisäsäiliöt
Piti saada liikekiinteistön öljysäiliötilanne pikaisesti korjatua väliaikaisesti.
Kaukolämpöön liittymistä neuvotellaan, kun sekin vaihtoehto olisi tarjolla tontin nurkalla.
Maanalainen öljysäiliö ja reikä
3100 litran säiliö maan alla, aika pieni kiinteistön kokoon nähden. Reikä oli toisessa päädyssä,
ei ehtinyt päästämään öljyä kiitos jäljellä olevan ruosteen. Tapaus on yleinen netin mukaan, että polttoöljy pysyy
sisällä toistaiseksi maan ja polttoaineen välisen vähäisen paine-eron takia.
Tilasin tarkistukseen alan ammattilaisfirman, jolla oli kaikki tarvittavat luvat.
Kaikkea olen nähnyt, mutta tämä maanalaisen säiliön imeminen tyhjäksi öljystä, puhdistaminen pohjan moskasta ja imurointi
on oma ammattitaitoa vaativansa mailmansa. Säiliöön sisälle mentäessä miesluukusta, jos edes sopii, pitää sitten varmistaa hapen saanti.
Ja muutoinkin proseduurit näyttivät olevan hyvin harjoiteltun. En suosittele edes masinistille, jos et tiedä varmasti, mitä olet tekemässä.
Aavistukseni kävi toteen. Niinhän siinä sitten kävi, että tarkastuksessa maanalaisesta säiliöstä löytyi sormen mentävä reikä.
Öljyä ei ollut vielä ehtinyt mennä tankista ulos, niin että
selvisimme tälläkertaa säikähdyksellä. Tuli vielä vain hiekkaa reiästä säiliöön eikä ollut
niinmuodoin vielä ympäristörikos. Sain asiasta säiliön viralliset tarkistuspöytäkirjat.
Lieriömäinen säiliö on ehkä tehty ennen vuotta 1965 ja ei ollut nähtävästi kertaan tarkastettu aikaisemmin.
Olen melko tuore tämän kiinteistön virallinen isännöitsijä.
Sisäsäiliöt
Huone ennen siivousta, vain yksi nurkka kuvassa. Oli entisen kaupan romuhuone.
Keskusteltuani eri asiantuntijain kanssa päädyin laittamaan väliaikaisesti muoviset
sisäsäiliöt. Kyttäsin pari viikkoja keltaisista pörssiä, huuto nettiä ja muita foorumeita, neuvottelin
rahtihintoja ja lopulta sain Vantaalta kaksi hyväkuntoista 1500l polyamidisäiliötä (Liplast) kaikkine varusteineen, jossa
rahdin hinta oli vielä kohtuullinen Pohjanmaalle.
Nyt ymmärrän, miksi joskus näkyy maantiellä henkilöautojen peräkärryissä valkoisia isoja säiliöitä,
koska rahdin hinta voi olla yli puolet käytettyjen säiliöiden hinnasta.
Sitä ennen piti tyhjentää vanhan siirtomaa- ja rautakaupan varastohuone.
Paljon löytyi mielenkiitoisia tavaroita, kuten kymmeniä litroja 50-luvun hautatervaa, Kas-Kas anturavoidetta,
uusia 50-luvun naisten kenkiä ja muuta kaupan jäämistöä.
Yritin tallentaa muualle mielestäni joskus museoarvoiset asiat.
Säiliöiden kuljetus vanhan kiinteistön kellariin
Ei senttiäkään liikaa, puhutaan lähinnä milleistä sokkeloisen kiinteistön kellariin.
Piti purkaa palo-ovia ja muuta etukäteen. Väylä sisään on tosi sokkeloinen.
Raahasimme säiliöitä sisään ja jouduimme käyttämään moottorisahaakin.
Olisi monelta "pitkätukkaiselta" jäänyt koko homma tekemättä.
Huone siivouksen jälkeen ja Liplastin nailonsäiliöt vihdoin paikallaan rehkimisen jälkeen.
Ostin kumimatot alle. Täyttö- ja imuputket ovat vielä asennuksessa.
Siksi lakana että työkalut tai ruuvit eivät tippuisi säiliönkuoren ja säiliön väliin,
josta ne olisi sitten vaikea poimia takaisin.
Näyteikkunan liikkuva joulupukki 60-luvulta
Tämä “robotti” joulupukki oli vuosikymmeniä vetonaulana sekatavarakaupan näyteikkunassa 60-luvulta lähtien
ja on nyt adventtina kännykkä- ja tietokonekaupan tiskillä.
Tämä “robotti” joulupukki oli vuosikymmeniä vetonaulana sekatavarakaupan näyteikkunassa 60-luvulta lähtien.
Sitä lapset katselivat samalla kun oli vieressä televisio auki.
Oli varmaan paikkakunnan ensimmäisiä TV:tä ja näytti aluksi vain Ruotsin ohjelmia,
kun TV1 ei vielä näkynyt maaseutupaikkakunnalla.
Nyt kauppaliikkeen vanhojen varastojen siivouksessa pukki löytyi vuosikymmenten jälkeen.
Pesin sen vaahdolla, avasin ja rasvasin nivelet.
Sisällä luki saksaksi käsinkirjoitettuna “Weihnachtsmann kleinen” tarkottaen joulupukki pieni.
Muutenkin pukki näytää saksalaistyyliseltä. Tein nyt pienen videon joulupukista.
Alle minuutin video Joulupukista.
24.9.2020
|
