MF 165 MultiPower

MF165Multi harrastesivut

Sekalaisia

Ohessa sekalaisia juttuja eri aloilta:

Erikoinen Lento
Alumiiniveneen ulkopinnan pesu
Espanjan kiinteistöstä
Lissabonin mäkiratikat
Mysteerimaalaus, aito kopio
Muovien Polttaminen
Muovien kierrätys
Muovien hitsaaminen tai liimaminen
Kiertovesipumppu

Mielenkiintoinen lento

Lensin Malagasta Lissaboniin ja takaisin pikkuisella 19-paikkaisella Beechcraft 1900 koneella nähtävästi Portugalin valtion omistamalta TAP yhtiöltä ostetulla lipulla. Tuli paljon halvemmaksi mennä ensiksi halvalla turistilennolla Malagaan ja sieltä lyhyt pomppu Lissaboniin.

Lentokoneen tiedot näkyy wikipediasta klikkaamalla tätä viitettä.

Lentäjät työssään nousun aikana, varmaan tais Nokia E52 tärähtää, eikä siinä ole muutenkaan mikään hyvä kamera.

Ehkä ainoana pohjoismaalaisena ja isokokoisena pistettiin istumaan melkeen lentäjien niskaan. Niillä oli ohjaamon ovi kokoajan auki. No, kuitenkin tilanne selviää kuvasta. Kapteeni oli muuten vanhempi herrasmies, ehkä paikallinen "Hidalgo" (=paikallinen aatelinen), ainakin olemukseltaan. No syykin selvisi jälkikäteen osittain kun olivat tekemässä jotain tarkastustentoa. Vasemmanpuoleinen kapteeni teki koko lennonajan muistiinpanoja mittareiden lukemista ja näytöistä. Monta sivua kirjoitti lehtiöönsä. Selvisi sitten myöhemmin, että tekee varmaan tarkistuslentoa moottoreiden kunnosta. Pystyvät sitten arvioimaan täysremontin ja huollon tarpeen. Myös roplasivat monta vipua ja katkaisijaa lennon aikana, mutta se on ymmärrettävää. Meni lento nopeasti seuratessa niiden toimia.

Alumiiniveneen ulkopinnan pesu

Tuli tämmönen homma nyt tehtyä aivan syystä, ohessa taustat ja miten se tehdään.
Pidin aina veneen ulkopinnan pesua aikaisemmin lähinnä turhana jobina, tietysti kilpaveneissä pitää olla pohjat puhtaita ja on niitä I-palkintoja vitriinissä nuoruudesta.

Vene kylellään pesun jälkeen. Kuva otettu Nokia E52 kännykameralla

Nyt tuli perheen Buster RS venettä 50hp Hondalla tänä kesänä vähän käytettyä ja tietysti otti aivan järvessä kovasti levää ja muuta kasvillisuutta pohjaan. Varmaan nopeus laski 5 solmua kesän aikana.

Pesin nyt pohjan puhtaaksi oksaalihapolla. Piti erikseen tilata apteekista ja 0.5kg maksoi 17 euroa. Eli laitoin veteen noin 10% tätä tosi emäksistä tavaraa, liisteriä hiukan mukaan, että pysyisi veneen ulkopinnoilla valumatta ja katuharjalla lykin lopuksi pinnat puhtaiksi. Kyllä toimi. Ohessa kuvassa pesty sivu ja alapuoli on vielä pesemätön. Vaikka valaistus tekee kuvassa tepposet, on alapuolella muutaman milin vahvuudella kasvustoa.

Oksaalihappoa ei saa jättää missään nimessä kuivumaan pinnalle, tästä neuvoi maalarina aikoinaan Göteborgin telakoilla ollut hyvä ystävä. On sitten kuulema lujassa lika siinä tapauksessa.

Espanjan kiinteistöstä

Yritän hoitaa jo edesmenneiden vanhempien ja perikunnan omistamaa kiinteistöä Espanjassa. Se on siis talo uima-altaineen ja autotalleineen. -Kuin Hyacinth Bucket :)

Ja puutarha muurien sisällä kasvaa himona puita 365 vuorokautta vuodessa ja asiaan:

Nyt oli elokuussa 2012 aluksi paikallisen urakoitsijan kiinalainen moottorisaha käytössä, mutta helteessä +34 - +37C lämpö oli sille liikaa, käytännössä suli. Jouduin ostamaan 110euron Electroluxin sähkösahan, joka ei lämpene ja on skandinaavisella ketjulla. Opetin muuten monia paikallisia rakennusmiehiä teroittamaan sahan ketjun. Ongelmana on siellä se, että kun puut kasvaa, niin niiden juuret vääntää muureja samoin kuin routa meillä. On muuten hankalaa kaataa niitä, kun samaan syssyyn on kietoutunut kymmenen eri lajia. Osassa on piikkejä ja homman jälkeen kädet on kuin tiikerin kanssa olisi paininnut.

Nyt pysyy ja ei kaadu. Haruksia ei näy parin kuukauden päästä, on taas viidakkoa. Kuva otettu Nokia E52 kännykameralla

Muuri on jo niin paljon kallellaan maantielle päin, että on ylittänyt stabiilisen tilan ja tilanne on nyt labiili. Alla on n. 10m pudotus.

Rakennusmiehet tuumasivat, että lähivuosina kaatuu alapuolella olevan kalliinnäköisen bussipysäkkikatoksen päälle ja vie mennessään muutaman metrin naapurienkin aitaa. On kuulema väärin rakennettu, kun sitä on korotettu 1,5m jälkeenpäin raskailla harkoilla. Alusta on tehty alle metrin korkealle muurille, kuten kuvasta näkyy.

Väliaikaisena ratkaisuna espanjalaiset rakennusmiehet porasivat kolme harusta kallioon ja arvelivat näin saadun muutaman vuoden lisäaikaa muurille.

Kylpyhuoneen laguaari oli tukossa johtuen lattiakaivosta. Yritimme avata lattiakaivoa taltalla ja vasaralla. Ei se hajulukollinen lattiakaivo ole siellä aina paras vaihtoehto. Kun oli mennyt kylpyhuoneen lattiassa laguaarin putki totaalisesti tukkoon ja karhupumput eivät auttaneet, piikattiin lopulta lattia auki. Esitimme espanjalaisille, että laitettaisiin nyt hajulukollinen lattiakaivo aikaisemman umpirakenteen tilalle. Lattiassa ei siis ollut pintaviemäriä aikaisemmin.

Sain pitkän selostuksen espanjalaisilta rakennusmiehiltä, että skandinaavimallinen on sielä ongelmapesä ja monia ovat vaihtaneet takaisin paikalliseen tyyliin. Jos kiinteistö on käyttämättä varsinkin kesällä, hajulukko kuivaa ja haisee sitten. Vaikka laittaisi sinne oliiviöljyä kuivumisen estämiseksi, ei suuresti auta.

Muutoinkin se on helposti tukossa jostain syystä. Ja jos vettä tulee hiukan kivilattialle ja kiviseinille, ei se kehitä hometta, ennenkuin vesi ehtii haihtua tai vaan luututaan pois. Oli siinä vielä jotain muitakin syitä näistä viemärirotta ja muista jutuista. Mitä keksiä pyörää uudelleen, laitettiin paikallinen umpimalli ilman hajulukkoa ja pintaviemäriä. -Sum summarum, jos joku toimii Skandinaaviassa, ei välttämättä Välimeren alueella ilmaston erilaisuuden takia.

Lissabonin mäkiratikat

Mäkiratikka. Valokuvasta ei todella saa käsitystä mäen jyrkkyydestä.

Portugalin Lissabon on yllättävän siisti, hyvin hoidettu ja useimmat puhuu englantia. Mutta kun on kovin mäkinen, on siellä mäenpäälle pääsyä varten erikseen mäkiratikat. Nämä ratikat kulkee siis vain nännäisesti lyhyttä reittiä edestakaisin, mutta kävellen tosi kovaa mäkeä ylöspäin ostosten kanssa olisi raskas ponnistus. Lissabon ei mikään huono paikka, aivan käväisemmän arvoinen.

Mysteerimaalaus, aito kopio

Kaverin kanssa näimme Jyväskylän kirpputorilla öljyvärimaalauksen Pariisin katunäkymästä, johon heti iskimme silmämme. Oli poikkeava muusta kirpputorien lapintaulutavarasta. Googletin heti maalarin nimen kännyllä ja kyllä tällainen USAlainen taidemaalari Caroline C. Burnett on maalaillut 1800-1900 lukujen vaihteessa Pariisissa. Hintana vain uskomattomat 10 euroa. Ei muuta kuin ostoksi, raamit jo maksaa yli 30 euroa. Ajattelin sen laittaa vaikka autotalliin tai työhuoneeseeni, kuva kun on kuitenkin hyvä.

Jos se olisi ollut aito, niin olisi takana enemmän kankaan kiinnnitysjälkiä raameihin. Kangas kun oli niitattu raameihin, joka herätti heti epäilystä, vaikka nykyaikainen paperiniitti on jo keksitty 1877. Äitini oli harrastetaidemaalari ja raamitin hänen töitään. Vaihtavat useasti raameja jälkikäteen kankaisiin. Raamien kulmiin oli käytetty kiristyskiilana selvästi koivuvaneria, sitä tehtiin Suomessa jo 1930-luvulta lähtien. Toiseksi ei ollut merkitty missään mitään vuosilukua. Kankaasta, patinasta, taustasta ja muusta päätellen tämä taulu on kyllä yli 30-vuotta vanha, eikä vain nopeutetusti vanhennettu. Katsoin voimakkaalla valolla läpi, ja ei ole minkään kuvan päälle maalattu. Karkean maalauskankaan pohjatyö ei ole kunnolla tehty. Näitten induktiotodisteiden perusteella aivan arvaan, että taulu on maalattu Pariisissa sodan jälkeen ja raamitettu vasta Suomessa.

Parisian Scene by Burnett. Aivan hyvin öljyvärillä tehty taulu, hinnat liikkuu 100-3000 euroa, keskihintana 500 euroa ja paljon on kopioita liikkeellä. Taulun koko on melko suuri, 68x96cm. Tyylisuunta on impressionismi, jossa haluttiin vangita hetken vaikutelma ilman tarkkoja yksityiskohtia.

Olivat maalaustaiteessa 1800-lopulla aikansa vallankumouksellisia radikaaleja ja tyylisuunta ei saanut poikkeuksellisesti jalansijaa Suomessa, kun kansallinen itsenäisyys ja oma identitetti olivat tärkeämpiä meidän taidemaalareiden joukossa. Kopiointitaiteena impressionismi on siitä kiitollinen, koska maalaus oli melko nopeaa tehdä myös palettiveitsitekniikalla sen oppiessaan. Mutta kopioissakin on sitten huomattavia tasoeroja. Kopiot voivat olla tehtynä suoraa kopion tai kuvan päälle tai sitten tyyli on vain kopioitu. Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi. Sitten googletuksien jälkeen selvisi, aviopari Burnettit olivat ihastuneet Pariisiin ja maalailivat ahkerasti katunäkymiä. Oli 1898 ”Societe des Beaux Arts” taitelijaseuran jäsen ja piti näyttelyitä, mutta ei muuten kovin tunnettu. Kun sitten joskus myöhemmin Pariisissa jopa nälkää näkevät taidemaalarit halusivat tienata turisteilta hiukan taskurahaa, he signeerasivat sellaiset turistitaulut nimimerkillä ”Burnett” eli Burn it (=polta se). Pariisilaisten taiteilijoiden sisäpiirihuumoria. Joku ”Burnett” taulu voi olla nykyään hyvinkin kuuluisan maalarin, toinen sitten vastaavasti jonku viinaan kuolleen tai vaan kuvan päälle jonku sarjakopioijan tekele. Maalarithan harjoittelevat muutenkin ainakin uransa aluksi kopioimalla toisten vanhempia teoksia. Nyttemmin näitä on tehty ja kopioitu sarjatyönä Meksikossa ja Kiinassa ”Burnett” singneerauksella ja on niitä muitakin nimiä käytetty kopioissa, kuten ”Henry Rogers”.

Kirvesmies kaveri katseli taulun raameja takapuolelta, ja totesi, että ennen 70-lukua ei olla käytetty sellaisia kuparinauloja. Vakuuttavasti perusteli että raamit eivät ole 70-lukua vanhempi. Mitä katselin ”Burnett” merkillä öljymaalauksista netistä kuvia, on mielestäni oheinen parhaasta päästä, laitetaan nyt kuitenkin Pariisista Montmartre taiteilijakukkulalta itse ostettujen, Thaimaassa teettämieni valokuvasta kopioiden ja suvun maalareiden taulujen joukkoon seinälle eikä autotalliin. Taulu on varmaan tullut jonku turistin matkassa Suomeen. Seuraava vaihe salapoliisityössä on nyt saalistaa, onko maalaus vain suora kopio tai onko vaan tyyli kopioitu. Lisäksi vois joskus yrittää selvittää, jos kuvan maalari olisi vielä vaikka elossa ja peräti nykyään tunnettukin.

Muovien polttaminen

Aivan muutama fakta muoveista polton kannalta yleisesti ja lyhyesti, kun näyttää olevan vääriä olettamuksia vallalla ja sattuu olemaan vuosikymmeniä työnpuolesta hankittua tietoa.

Polyolefiinit, kuten polyeteeni (HDPE, LDPE, LLDPE) tai polypropyleeni (PP) palaa puhtaammin kuin joku koivuhalko. Tuottaa palaessaan vain puhtaita palamistuotteita, kuten hiilijakeita (kuitenkin myös häkää) ja vesihöyryä, on niitäkin savukaasuja vältettävä hengittämästä.

Sitten kaikki muu onkin ongelmallisempia, aivan esimerkkinä: Aikaisemmin käytettiin ruskeita tai kirkkaita pakkausteippejä valmistettiin pääosin PVC:stä. Nykyään ne ovat PP:tä tai muuta muovia. PVC on hiukan venyvämpää, parempaa pakkaukseen ja ehkä kalliinpaa, PP antaa ”rapisempaa” ääntä vedettäessä rullalta ja ei veny niin. Menee kylmässä vedettäessä rullalta helposti poikki. Mitään PVC:tä ei pidä polttaa missään tulisijoissa kotona, ne lämpötilat eivät riitä polttamaan sitten tulessa syntyviä karsinogeenisiä aineita. PP palaa samoin kuin PE (polyeteeni) taas varmaan puhtaammin kun joku koivuklapi. Tunnistus on helppoa polttokokeella aivan sytkällä, PVC tuottaa heti pistävän kloorin hajun palaessaan.

Teipin liimasta ei pysty sanomaan varmasti, mutta yleisesti nissä käytetään hiilivetyketjuista tehtyä synteettistä pihkaa ja muita tartunta-aineita, jotka eivät pitäisi periaatteessa tuottaa häkää myrkyllisempiä kaasuja palaessaan. Tarkoitan tässä nyt lähinnä syöpää aiheuttavia myrkkyjä. Maitotölkissä suurin myrkky on varmaan käytetty painoväri. Syntyneistä hiukkaspäästöistä en pysty sanomaan mitään.

Maitotölkkejä, leipäpusseja, ostoskasseja, PP-pakkausteippiä, mainos- ja sanomalehtiä käytän sytykkeenä surutta takassani tai saunanpesässä. Mutta en missään nimessä PVC:tä tai tunnistamattomia muoveja.

Muovien kierrätys

Pidin muistaakseni 1982 ensimmäisen esitelmän muovien kierrätyksestä muoviteollisuuden kannalta Helsingin Yliopiston juhlasalissa täydelle salille kertoen hommasta faktoja, jotka olivat pienoinen pettymys joillekin epäreaalisesti ajatteleville haihattelijoille. Kyllä firmamme kierrätti yhteensä miljoonia kiloja muovia ja käytti tätä nykyään kutsuttua uusiomuovia tehden sitä omassa tehtaassa tai ostettuna raaka-aineena alan firmoista. Tuolloisella teknologialla kierrätysmuovin kemiallinen tyyppi piti olla tiedossa ja vähäinenkin PVC pilasi kaikki. Sellainen raaka-aine jouduttiin uudelleen regranuloimaan ja tuliko vielläkään kunnollista raaka-ainetta. Tällainen homma vei katteeet ja homman järkevyyden. Vaikka en ollut enää missään tekemisissä aiheen kanssa myöhemmin 1993 laman jälkeen, sain vuosikymmeniä jälkeenpäin positiivista palautetta kierrätyksen tulevaisuuden ennustuksistani.

Ei, en puhu mitään aasialaisten ja etelä-amerikkalaisten kehittämistä muovilautoista merille taikka siitä, että mikromuovipartikkelit ovatkin meillä alunperin pääosin kumia ja asfalttia taikka vaikkapa sen myrkyllisyydestä. Tämä uusi termi "valeuutiset" kosketti myös meitä nyt Suomessakin muovialan ammattilaisia vuonna 2018 monella tavalla. Paremmin kirjoittavat kolleegat yrittävät valistaa toimittajia. Mutta mikä on tosiasia ei sovi joidenkin ajatusmailmaan, se ei ole atraktiivisesti julkaistavaa materiaalia. Oheisessa linkissä ^* Prof. Esko J. Pääkkönen kertoo alamme MuoviPlast ammattilehdessä erittäin hyvässä artikkelissan faktaa asiasta. Siinä kerrotaan taustoistakin mediajuttuihin.

Prof. Esko J. Pääkkönen kertoo faktaa muoveista luonnossa ja varsinkin mediassa

Artikkelin jatkoa on toisessa linkissä ^**, jossa selvitellään sitä, että tarviiko mikromuoveja pelätä. Artikkelissa olevat viitteet on myös luettu läpi, eikä vaan kopioitu.

Prof. Esko J. Pääkkönen kertoo faktaa mikromuoveista

^{* MuoviPlast, 4, s 18-19, Muoviyhdistys ry, 2018}
^{** MuoviPlast, 6, s 15-16, Muoviyhdistys ry, 2018}

Muovien hitsaaminen tai liimaminen

Paljon on tietämättömyyttä muovien liittämisestä ja on aivan ymmärrettävää. Yritän hiukan valaista asiaa, vaikka koko juttu on monihyväisempi.

Jo 60-luvulla oli muoviputkien hitsauksesta tarkat rajat, oliko peräti SFS-standardeissa, että ne piti olla lähes samaa polyeteeniä. Se määriteltiin muovin sulaindeksillä joka korreloi sulan viskositeettiin eli juoksevuuteen. Puhun ainoastaan polyeteenistä tässä jutussa, kun siitäkin on tuhottomasti eri laatuja.

Olen monesti miettinyt kirjoittaa lyhyen aivan käytännöllisen muovien hitsaus- ja liimausjutun, mutta kun siinä on se ongelma, että näitä muovilaatuja on satoja ja alalajia tuhansia.

Yritän sanoa lyhyesti nyrkkisäännön: Jos sulaa kaasuliekissä kuin steariini, vuole samaa materiaalia ja hitsaa sillä jollain peilillä tai kolvilla eikä avotulella tai kaasulla, se kun hapettaa (=tavallaan ruostuttaa).

Jos polttotestissä kuitenkin jää punahehkua palaneeseen, hitsaamien ei ehkä onnistu (PEX). Jos taas sulaa ja sula ei ole steariininen, liimaaminen voi kyllä onnistua (poolinen) ja muovi ei ole PE (pooliton). Jos saat jollain liuottimella tahmean pinnan muoviin, joku liima voi toimia hyvinkin. Se joka keksii liiman poolittomaan polyeteeniin, saa sylkeä loppuelämänsä kattoon.

Yleensä polttoainesäiliöt ja myrkkypöntöt ovat hitsattavaa ja ei liimattavaa jotain polyeteeniä (PE, PEL, LDPE, HDPE), kun kestävät kaikkia polttoaineita ja kemiallisia myrkkyjä aivan 100 asteen lämpötilaan saakka.

PEXiä käytetään korkealaatuisissa tuotteissa, vaikka näyttävät PE:ltä. Liitokset pitää tehdä mekaanisesti.

Kiertovesipumppu

Kiertovesipumppu ilman hoitoa varmaan 50-vuotta.

Monia koneita aikoinaan hallinnoivana olen tottunut siihen, että kaikki hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Kun aina puhutaan vain korjauksista, niin ohessa piristävä toisenlainen esimerkki.

Kiertovesipumpun sammuttamisesta kesäaikana on monia mielipiteitä. Näyttää olevan tapana, että jos on automatiikkaa, niin se käyttää hetken joskus tai toiset jättävät kokoajaksi päälle kesäaikana. Näköjään moni pumppu on jumiutunut käyttämättömänä kesäseisokissa.

Kilvessä luki muunmuassa Strömberg 0.55kW.

Meillä on liikekiinteistön kiertovesipumppu sammutettu aina kesäksi liikekiinteistössä ainakin 60-luvulta lähtien. En muista, että sitä olisi korjattu. Kyllä se joskus hiukan vinkuu ainakin aluksi ja varmaan laakerit ovat finitossa. Vapaa kiertokin toimii jotenkuten, että aina pumppua ei laiteta heti päällekkään. Varmaan ei ole myös siksi lujillakaan.

Nyt se varmaan syksyllä sanoo sitten toimintasopimuksensa irti, kun siitä mentiin puhumaan. Kokeilin nyt heinäkuussa pyörähyttää ja otin samalla muutamia valokuvia tästä ihmelaitteesta.