MF 165 MultiPower

MF165Multi harrastesivut

Kiinteistön kunnostusta

Liike- ja asuinkiinteistön kunnostusta keskellä kirkonkylää.

Omistukseemme tuli kiinteistö keskellä maaseututaajaman keskustaa. Tietysti ympäristö seuraa tarkasti keskeisen kiinteistön tapahtumia ja siksi tein oheisen selostuksen, jotta olisi jotain faktaakin spekulaatioihin.

Maalaus
Puutarhavaja
Viemäröintityöt
Pihatyöt ja muuri
Vesikaivo

Liikekiinteistön maalaus

Maalaus olisi pitänyt tehdä jo parikymmentä vuotta sitten.

Pahin paikka kaakkoispuolella.

Edesmenneet toivoivat viimeisenä toivomuksenaan niitä lykätessäni rullatuolilla, että tekisin jotain kiinteistön seinille. Kun omistussuhteet selvisivät vasta nyt lähes 20 vuoden heidän poismenonssa jälkeen, pääsin tekemään seinille jotain. Vielä pitää paikkoa hiukan jotain joskus myöhemmin. Ohessa selitelmä:

Maalattiin vuonna 1956 vaakalaudoilla paneloitu liikekiinteistö toivottavasti järkevästi. Netti on pullollaan kaikenmailman seinien hiplausohjeita ja jokainen saa tehdä omakotitalolleen miten haluaa. Nyt oli kuitenkin kyseessä ainakin parikymmentä vuotta myöhästynyt voisko sanoa jo katastrofimaalaus. Maalausliikeiden hintapyyntö työstä oli jopa useita kymmeniä tuhansia euroja. Pitivät varsinkin vanhan maalin poistoa kovana työnä. Ohessa kuva heikoimmasta kohdasta. Maalattavien seinien pinta-ala oli yhteensä 400 neliömetriä eli ainakin parin rintamamiestalon verran.

Maalin poisto

Kulmahiomakone, palmikoitu kuppiteräsharja ja maalinpoistaja.

Kokeiltiin pienelle alalle ensiksi skraappamista tai kaapimista eri käsityökaluilla. Siinä menisi koko kesä. Sitten kokeiltiin painepesua eri suuttimin, muutamat pinnat oli maalareille hyväksyttäviä tuloksia. Mutta kun painepesuri on hysteriaa ja jokin meemi, että pilaa puutalon, vaikka yhtään tapausta ei ole tiedossa, jätettiin homma tekemättä. Sitä iltapäivälehtien tiilitaloa ei sotketa tähän.

Sitten kokeiltiin kuivajääpuhallusta, joka toimi todella hyvin. Kuivajää itsessään on kiinteään olomuotoon saatettua hiilidioksidia jonka lämpötila on -79 astetta Celsiusta. Tätä menetelmää kannattaa pitää mielessä, kun on vaikea puhdistuspaikka. Menetelmä on vain 30-vuotta vanha, vaikka fysiikka siihen on ollut tiedossa jo satoja vuosia. Ongelmana on vain vielä se, että kuivajää on toistaiseksi hintavaa.

Haastattelin varmaan kymmeniä maalareita ja samoin kymmeniä tunteja nettiä lukien eri vaihtoehdoista. Päädyin lopulta kulmahiomakoneen ja palmikoidun kuppiteräsharjan käyttöön. Idea on se, että maali ei lämpene ja sula, kun jäähdytysilmaa pääsee virtaamaan palmikoiden välistä. Mutta tämä menetelmä sopii vain vaikkapa masinistille, jotka ovat sinut kulmahiomakoneen kanssa. Ei käy kaikille ja pitää olla riskit ranteet.

Tämä vuoden 1956 pintalauta oli kovaa, johtuiko se hitaasti kasvaneesta pienisyisestä rakenteesta tai ajanoloon kovettenusta puutavarasta. Sille tohti antaa teräsharjaa kulmahiomakoneella kuitenkin ajatuksella. Kiinteistöön oli 1994 laitettu jonnekin uusia ikkunoita ja jos niihin vahingossa sattui sekunniksikaan, jälki oli kuin jyrsinkone olisi jyystänyt tätä hupaa tehokasvatetttua ikunalautaa ja oli tiedossa korjaus tähän haukkaukseen.

Primeri

Irtoavat vanhat maalit poistettu.

Kun olen polymeerialan ammattilainen ja ja ollut paljonkin tekemisissä Teknos maalitehtaan sisarfirman kanssa aikoinaan, auttoivat he kovasti projektissa. Lähetin sinne aluksi 6 sivuisen selitelmän tapauksesta.

Laitoimme sitten seiniin ensiksi primerin, jonka värjäsimme jo lopullisella värillä. Kun puupaneeli on ollut ilman maalia paikoittain yli kymmenen vuotta, niin pinta alle 0.1mm syvälle on degeneroitunut ja muuttanut rakennetta, johon seinämaalin tartuntaominaisuudet eivät ole suunniteltu. Tämä Nordica Primer oli raskasta tervamaista vetää siveltimellä, mutta tarttui hyvin vanhaankin lautaan. Oheisessa kuvassa lähes puhtaat maalipinnat ovat laudoitettu vuosikymmeniä jälkeenpäin.

Maalaustyöhön käytin sitten Quick Brush painesivellintä ja Dino125 nosturia, väliin oli kaksikin kun vaihdettiin vuokrakoneita.

Maalaus

Loppumaalaus tehtiin sitten Nordica Eko mattavärillä jonka levitys oli sitten helppoa. Matta kiiltävän sijaan oli valittu sen takia, että 70-vuotias ulkovuoraus ei ole enää aivan yhtenäinen. Olen kuunnellut reologiakonferensseissa USAsta Kiinaan paikallisten maalitehtaiden edustajien esitelmiä viskoelastisuudesta ja mielestäni Teknos on onnistunut Suomessa käytettäväisyydessä. Maalin dynaaminen leikkausviskositeetti tulee olla pieni, jotta se on kevyttä sivellä ja taas staattinen viskositetti korkea, jotta se ei valu sitten seinässä.

Yhteenveto

Kiinteistö paransi ulkonäköään.

Maalin poisto maaliskuussa kesti viisi vuorokautta ja ei ollut kiva olla 10m korkeudessa, kun Dino nosturi oli jäisellä kaltevalla rinteellä. Primerin laitto ja maalaus kesti sitten 10 vuorokautta. Loputyö Nordica Eko mattavärillä oli helppoa kuin tanssi.

Ikkunoiden laudat vaati yllättävän monta tuntia tuhertamista, kun piti olla kolmea väriä yhtäaikaa Dinon korissa.

Muutama ikkuna maalattiin sitten "sokeaksi", kun takana oli vain kauppalikkeen tavaraseinien taustoja. Kun ikkunat joskus avataan, pitänee laittaa sitten uudet raamit.

-Ei, en ole saanut mitään taloudellista hyötyä Teknokselta ja vain ollut rautakaupassa kesäapulaisena teininä 60-luvulla oppien eri maalifirmojen toimintatapoja ja strategiaa sekä tutustunut jo tuolloin polymeereihin. Laitoin saman selvityksen pdf-muotoon, jos jotain vielä kiinnostaa ja jos on jutussa jollekin apuja omissa töissään.

Selvitys PDF muodossa

Ja kaikki kiitos paikallisille ammattimaalareille, he eivät ole pantanneet tietoa ja ovat auttaneet neuvoillaan projektissani.

Puutarhavaja

Virolainen puutarhavaja korvaamaan autotallia ja sen tavaroita.

Muuttaessamme omakotitalosta liikekiinteistön yläkerran asuinhuoneistoon, entisen autotallin tavarat piti laittaa johonkin. Eihän nykyään autotallissa pidetä autoja, vaan kaikkia rojuja. Asialla oli myös kiire, kun tulevat paikalliset kesämarkkinat tulivat pitämään pihaa markkina-alueenaan.

Ostin sitten Virosta 11 neliön puutarhavajan. Siinä oli 640 ruuvia ja kryptiset kokoamisohjeet. Jos pidät arvoituksista ja pähkäilystä, niin tämä on oikea ratkaisu sinulle muutamiksi päiviksi. Kokosin sen juhannuksena kun lapset olivat valloittaneet huvilan ja aika meni talteen ilman virvokkeita.

Vajatyyppi on nähtävästi USAsta kopioitu, mutta pellin vahvuus on varmaan nyt ohuempi, kuin aikoinaan oli oluttölkissä. On se vaja vähän rimpula, mutta lukittuna täyttää vakuutusyhtiön vaatimukset ja tavarat ovat suojassa ainakin sateilta ja katseilta.

Viemäröintityöt

Uutta putkistoa yläältä päin katsottuna. Varsinaiset viemärit ovat jo metriä alempana ja vasemmalla oleva tarkistuskaivo on niitä varten. Kuvan yläällä punaisen putken sisällä tulee valokuitu.

Lähinnä mielenkiintoista on vain se, että paikkakunnalla 1950-luvun loppupuolella asennetut saman sarjan sisämitaltaan 150mm betoniputket hajoavat nyt vuonna 2017 järjestään kuin niihin olisi aikakello asennettu. Ulkomitta on 200mm. Jopa huvilalla niistä käyttämättömistä aikoinaan tehdyt kukkatelineet hajosivat nyt itsestään.

Meillä tämä ongelma oli lykännyt kellarisaunan lattialle noin 20cm vahvasti tuoretta sitä ihteään, jonka lapioiminen oli tosi kiva juttu. Piikkasimme sitten siivouksen jälkeen lattioita, poistimme ulkoa sakokaivot, laitoimme hulevedet menemään erikseen myös muoviputkilla. Samalla korjasimme salaojitukset ja kaivoimme ylös maanalaisen öljysäiliön, joka oli tosi lujassa jopa 20tn kaivurille.

Pihatyöt ja piskuinen muuri

Laajennettu piha-alue. Edesmennyt vesikaivo oli ennen pihlajaa.

Yläkerran asuinpuolella on ollut tosi pieni sisäpiha ja autot ovat sopineet sinne vain peräkkäin. Kun piha oli myllätty uusien viemäriputkien takia, ajatimme n. 160tn mursketta ja 24kpl betonisia ratapölkkyjä muuriksi, kun paikka on rinteessä. Viskarinmäellä kun ollaan.

Näitä käytöstä poistettuja ratapölkkyä on käytetty alikulkukäytävien rinteisiin, mutta ei tietääkseni koskaan jätetty peittämättä ulkosivua murskeella tai maalla. Kourakuormaimella pitää kivivarvi asettaa sinnepäin paikalleen. Lopullinen asemointi on sitten sinänsä helppoa, kun rautakangen yläpää sopii kuin nakutetttu sisäpuolelle jäävään ratakiskon kiinnikereikään.

Ennen ensimmäistä sadetta kivet olivat kuin kuulien päällä ja helposti liikuteltavia jopa minikaivurilla. Sateen jälkeen piti käyttää 20tn kaivuria pikku korjaukseen. Puolisuunikkaan muodon takia ladottaessa päällekkäin piti käyttää asennusmursketta koostuen erikokoisista rakeista, jotta sai oikean kulman ulkosivuun. Ulkoseinä on siis kalteva ja ylempi kivi on noin 10cm sisempänä penkkaa vasten. Tällöin toivottavasti erisuuntaiset voimat pitäisivät kiven paikallaan. Nyt jätimme ulkosivun paljaaksi, mutta jos kivet ei pysy kevään jälkeen paikallaan, täytynee miettiä asiaa uudelleen.

Ratapölkyistä rakennettu piskuinen muuri korkeuserojen takia.

Kukin pölkky painaa n. 280kg ja sisällä on rautaa paljon, jotta pölkyt ovat ainakin vandaalin ja auton kestäviä. Sepelit juuri levitetty ja viimeistely jopa haravointein vielä tekemättä. Routakaan tässäkohdin toivottavasti ehkä ei vääntele. Vesisateet toivottavasti tiivistävät hienolla murskeella kaikki rakoset ennen talvea.

Vesikaivo

Kiinteistön tontilla on ollut vesikaivo jo varmaan kauan ennen sotia, kun siinä on ollut liiketoimintaa ainakin 1900-luvun alusta.

Kaivoa päätettiin syventää joskus n. 1954. Siihen aikaan oli hyvänä tapana, että työntekijöitä aina haastatellaan, mitä ovat tekemässä. Tuolloin ja vielä 60-luvulla väkeä liikkui paljon jalan pitkin päätietä. Kaupan ja kahvilanpitäjä palkkasi hiukan yksinkertaisen mutta kovan puhujan maanpäällisiin konsulttitöihin, jotta kaivossa lapioivat ja kannella vinssaavat saivat työrauhan. Tämän moottoriturvan tehtävänä oli aina kävellä vastaan kulkijoita ja kertoa että tässä kaivetaan kaivoa ja siellä alaalla ovat ne ja ne kaivamassa lapiolla käsin. Nyt ollaan niin ja niin syvällä ja savea tuli vastaan. -Erittäin fiksusti ajateltu, eihän työstä kaivonpohjalla olisi tullut muuten mitään tuohon aikaan, jos jokaisen kanssa olisi pitänyt jutella liikepaikalla.

Kaivoa syvennettiin vielä joskus 1960-luvun alussa, sen jo muistan. Paikkakunnan riski ja meille lapsillekin mukava mies muistaakseni oliko se Jussi tai Aulis, kuitenkin samoja riskejä veljeksiä, oli pohjalla ja ylhäällä vinsissä sitten kaksi miestä. Kyllä muistan, että oli siellä pohjalla joskus joku toinenkin, jos oli vaikea paikka. Enää ei tarvittu moottoriturpaa kylän raitille, Jussille kaivon pohjalla ei huudeltu turhia. Sitä näin jonkintason fyysikkonakin olen jäänyt miettimään, mistä Jussi sai happea. Nähtävästi ruumis tuotti lämpöä, joka ajoi lämmintä ilmaa ylöspäin ja toi tilalle kylmää happirikasta ilmaa. Toisekseen maalla täytettyjen sankojen vinssaus ylöspäin sekoitti osaltaan ilmaa. Teki oikeen pahaa täyttää kovasti yli 10m syvä kaivo, johon on uhrattu paljon hikeä ja työtä, mutta aika menee eteenpäin. Nyt siihen päälle on laitettu ruokamultaa ja toivottavasti saan jostain kourallisen heinänsiemeniä sen kylvöön.